Johdon blogissa: Selkään ja selkäkipuihin liittyy monenlaisia uskomuksia

Julkaistu: 20.3.2019 10:00
Päivitetty: 20.3.2019 10:07

Selästä ja selkäkivusta kuulee monenlaisia uskomuksia. Osa uskomuksista syntyy potilaiden taholta, mutta harmillisen suuri osa meiltä ammattilaisilta. Valitettavasti osa näistä uskomuksista saattavat altistaa lisää kivulle tai pitkittää kipuprosessia. Näitä uskomuksia olen itsekin harmillisesti joskus levittänyt.​

1. Sinulla on heikko selkä


Moni uskoo, että selkä olisi jotenkin erityisen heikko tai herkkä rakenne ja että sitä pitää varoa ja suojella koko ajan. Tätä uskomusta on edistänyt se, että me terveydenhuollon ammattilaiset työterveyshuoltoa ja työsuojelua myöten olemme viljelleet pitkään käsitystä heikosta ja suojeltavasta alaselästä. Tähän pelotteluun liittyy usein ohjeita kuten: ”Jos nostat väärin, alaselkäsi ei kestä", tai ”Muista nostaa aina jaloillasi, selkä suorana.” Lisäksi meidän ammattilaisten käyttämät termit kuten epästabiili (yliliikkuva) selkä, kuluma ja välilevyn pullistuma eli protruusio voivat saada potilaan mielessä negatiivisen mielikuvan. Nämä mielikuvat näistä voivat pahentaa po​tilaan kipukokemaa ja pelkoa käyttää selkää normaalisti. Me terveydenhuollon ammattilaiset saatamme olla itse syypäitä potilaan kipukatastrofointiin ja huolestuneisuuden lisäämiseen. 

Selkämme on tehty kestämään rasitusta aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin kehon osat. On toki selvää, että jos et ole tottunut nostamaan kesämökin laituria, vaihtamaan autonrenkaita tai sahaamaan moottorisahalla tuntikausia, voi selkäsi tulla kipeäksi. Kuten muutkin vartalon osat, tarvitsee myös selkä asteittaista harjoitusta uusiin liikkeisiin ja suorituksiin. Yleisesti ottaen selkä on kuitenkin erittäin vahva ja kestävä rakenne.
Kuva_Johdon blogi_20190320.jpg

2. Selkäkipusi johtuu heikosta coresta ja paranee, jos sinulla olisi vahvat keskivartalolihakset 


Näin puhuvat niin fysioterapeutit kuin lääkäritkin. Meidän kaikkien pitäisi tehdä core-harjoitteita eli vahvistaa keskivartalolihaksia, koska ne ovat liian heikkoja johtaen selän kipuiluun. Vaikka keskivartalon harjoittamiselle löytyy tutkimuksista tukea, ei se vielä tarkoita sitä, että kipuilu johtuisi kaikilla lihasten heikkoudesta. Näyttääkin siltä, että spesifi core-harjoittelu ei ehkä olekaan sen parempi selkäkivussa kuin mikään muukaan fyysinen harjoitusmuoto. Keskivartalolihasten harjoittelun merkitystä selkäkivussa on jopa liioiteltu. Professori Peter O’Sullivanin (kipuun erikoistunut fysioterapeutti Australiasta) mukaan moni selkäkipuinen itseasiassa pahentaa kipuja työstämällä core-lihaksia liian paljon. Sen sijaan, että selkää tukevat lihakset eivät aktivoituisi useilla selkäkipuisilla, näyttääkin sille, että ne ovat yliaktiivisia ja kireitä vaikeuttaen jopa hengitystä. Mitä jos kireyden päälle vielä harjoittelet niitä lisää? Ne todennäköisesti kiristyvät lisää – aivan samalla tavalla kuin käsivarrelle kävisi puristettaessa kättä nyrkkiin päivästä, viikosta, kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen.

Miksi toisilla sitten tilanne paranee kun tehdään core-harjoitteita? Ehkä toiset oikeasti tarvitsevat lisää kestävyyttä, voimaa ja kontrollia keskivartaloon. Itse uskon kuitenkin, että ohjatut harjoitteet mm. vähentävät liikkeisiin liittyvää pelkoa ja antavat toisille meistä luottamusta oman kehon hallittavuuteen sekä mahdollisesti lisäävät aivojen kykyä hahmottaa tilannetta paremmin. 

3. Selässäsi on kulumia, välilevymuutoksia, jopa prolapsi ja siksi selkäsi on huonossa kunnossa 


Usein selkäkipuiset ovat kuulleet selän kuluman, välilevyrappeuman, pullistuman tai tyrän olevan selkäkipujen takana ja rajoittavan heidän työkykyään ja harrastuksiaan usein koko loppuelämän. Onko asia oikeasti näin? Ei ole. Välilevyrappeumia esiintyy täysin terveselkäisillä hieman yli iän osoittaman prosenttiluvun verran (20 -vuotiaista 20 prosentilla, 80 -vuotiaista yli 80 prosentilla). Yli 30 prosentilla selkäterveistä löytyy MRI-tutkimuksessa välilevytyrä, joka on saman kokoinen kuin niillä, jotka tulevat erikoissairaanhoitoon konsultaatioon. Rappeumamuutokset eivät siis ole verrannollisia kivun määrään tai määrittele sitä kuinka hyvin pystyt tulevaisuudessa liikkumaan ja nauttimaan elämästä ilman kipua. Kuvan, lääkärin (tai fysioterapeutin) tutkimuksen täytyy olla erinomaisessa yhteydessä potilaan kuvaaman oireen kanssa ennen kuin voidaan melko suurella todennäköisyydellä sanoa vaivan johtuvan kuvantamislöydöksestä. 

4. Tarvitset magneetti- ja röntgenkuvat, muuten en voi sinua terapoida  


Moni meistä luulee, että tarvitsemme magneetti- tai röngtenkuvia selkäkivun selvittämiseksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat toiseen suuntaan. On nimittäin huomattu, että kuvantaminen aikaisessa vaiheessa selkäkipua voi itseasiassa pahentaa tilannetta (muun muassa hidastaa palautumista, lisätä kivun/vammautumisen/liikkumisen pelkoa). Kuvantaminen tapauksissa, joissa ei epäillä varmaa patologista prosessia oireiden taustalla, ei ainakaan paranna lopputulosta. Asiaa ei helpota myöskään se, että selkäkipupotilaina päädymme helposti hakemaan ”suomennosta” kuvantamislausunnolle googlesta. Näin käy etenkin, jos kuvia ei selosteta potilaalle kunnolla ja kerrota, että hätää ei ole. Hoitosuositusten mukaan lääkärin on aina selitettävä potilaalle kuvantamistutkimusten löydösten kliininen merkitys. Suurimmassa osassa kuvista, etenkin magneettikuvista, löytyy lähes aina rappeumamuutoksia. Nämä löydökset ovat kuitenkin heikosti yhdistettävissä alaselkäkipuun.

Tarpeelliseksi kuvantaminen tulee silloin kun halutaan potilashistorian pohjalta sulkea pois selkeää patologiaa, ja lääkärillä itsellään on jo ennakkoon mielessä taso, johon potilaan oireet ja hänen tekemä kliininen tutkimus viittaavat. Onneksemme vakavia selkäkivun syitä potilaistamme löytyy vain alle 2 – 5 prosentissa tapauksista. Periaatteessa noin 95 prosenttia selkäkipupotilaista ei tarvitsisi kuvantamista selkäkivun hoitamisessa. Professori Richad Deyon laskelmien mukaan kuvantaminen on vain 1 tapauksessa 2500:sta merkityksellinen löydösten suhteen. Vaikka kuinka lisäisimme selkäkuvantamista, ei se vähennä selkäkipua maailmassa.

Mitä terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kertoa potilaillemme selkäkivusta?


Yleensä kerromme potilaille seikkaperäisesti löydöksistä tai jos emme kerro, kirjoitamme löydökset sanatarkasti potilaskertomukseen ja lähetämme ne potilaalle (nykyään Kanta-palvelun kautta). 

Emme aina muista kertoa tärkeimpiä uutisia: 
A) Sinulla ei ole mitään hätää. 
B) Nyt tutkimuksissa ja kuvantamisessa löytämämme muutokset ovat normaaleja löydöksiä ja aivan vaarattomia siitäkin huolimatta, että selkäsi voi juuri nyt olla erittäin kivulias. Älä siis huolestu näistä löydöksistä. 
C) Kipusi kovuus ei määrittele kudoksen tilaa. 
D) Sinun selkäsi on vahva, se kyllä kestää mitä sinä itse haluat. 

Venähdys voi aiheuttaa kipua selässä, aivan kuten nilkassakin. Kaikki me uskomme, että nilkanvenähdyksestä toivumme, mutta osa uskoo, että selkävenähdys johtaa pysyvään kipukierteeseen.

Mitä sitten terapiasuositukseksi? 


Kotimaisessa alaselän sairauksien Käypä hoito -suosituksessa kognitiivis-behavioraalista ryhmämuotoista hoitoa suositellaan krooniseen selkäkipuun. Myös englantilainen ​tutkimus on tuonut lisävalaistusta kognitiivis-behavioraalisen terapian vaikuttavuuteen alaselkäkivussa. Joukko pitkittyneestä tai kroonisesta alaselkäkivusta kärsineitä satunnaistettiin joko kognitiiviseen ryhmämuotoiseen terapiaan (468 potilasta) tai saamaan pelkän ohjeistuksen (233 potilasta). Kognitiivinen terapia kohdistui selkäkivun kroonistumisen riskitekijöihin. Terapiassa potilaat opetettiin muun muassa tunnistamaan negatiivisia ajatuksia ja voittamaan ne sekä oppimaan liikkumaan kivusta huolimatta. Hoidon kesto oli yhdeksän tuntia kolmen kuukauden aikana.

Kognitiivis-behavioraalinen terapia oli merkitsevästi pelkkää ohjeistusta vaikuttavampi sekä alaselkäkivun että sen aiheuttaman haitan suhteen. Vuoden kuluttua hoidon aloituksesta 59 prosentilla kognitiivisella terapialla ja 31 prosentilla ohjeistuksella hoidetuista koki parantuneensa. Tutkijoiden mukaan kognitiivinen terapia oli myös kustannusvaikuttavaa ja halvempaa kuin esimerkiksi akupunktuuri, harjoitteluterapia ja manipulaatio. (Lamb SE ym. Lancet 2010;375:916).

Suomessa kognitiivis-behavioraalista hoitoa annetaan useassa sairaalassa, kuten Eksoten kuntoutuksessa mutta sille olisi varmasti enemmänkin kysyntää. 

Markku Hupli,
Fysiatrian ylilääkäri, LT, kuntoutusjohtaja, Eksote



Share