Johdon blogissa: Elämän kevät, vai ehkä kuitenkin elämän nälkä

Julkaistu: 17.3.2021 9:30
Päivitetty: 17.3.2021 9:34

Kun minulta kysyttiin kiinnostusta kirjoittaa johdon blogiin, en epäröinyt hetkeäkään. Usein olen valmis hyppäämään tuntemattomaan. Ehkä joskus voisin kyllä miettiä pienen hetken, vai onko tämä sitä rohkeutta?

Olen lähihoitaja, ollut pian 20 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut Superin pääluottamusmiehenä ja nyt toista vuotta Eksoten johtoryhmässä henkilöstön edustajana. Paikka ei ole ollut minulle helppo, sen myönnän. Isoja asioita ja suuria kuvioita pienelle ihmiselle. 

Blogin aihetta pohtiessani ensimmäisenä mieleeni tuli kaksi sanaa: elämä ja kevät. 

Mitä meillä on edessä, kun uusi kevät jo kurkistelee sulavien kinosten takaa? Tuoko se tullessaan uuden normaalin, mikä se sitten lienenkään? Pelastaako koronarokote meidät kaikelta pahalta vai jatkuuko rajoitteet kauas tulevaisuuteen?

Työyhteisön merkitys


Minulle vuosi on ollut etätyötä, ajoittain hyvinkin yksinäistä sellaista. Keittiönpöydän ääressä istun kokouksesta toiseen, vastaan jäsenten viesteihin ja puheluihin. Autan, kuuntelen ja kuulen. Onneksi työssä on tukena läheiseksi tullut kollega ja koko pääluottamusmiesporukka. Lämmin kiitos siitä heille kaikille. Toivottua taukoa päiviin tuo koiravanhuksemme, joka tasaisin väliajoin haluaa lähteä ulos haistelureissulle. Vapaa-ajalla oma perhe, koti, liikunta ja ystävät – niistä minä saan voimaa.

Etätyötä voi kuitenkin meillä Eksotessa tehdä vain pieni osa henkilöstöstä. Suurin osa työskentelee haastavissa oloissa, suojavarusteissa koko työvuoron ajan. Jotta työntekijät tämän jaksavat, tarvitaan toimivia työyhteisöjä. Työyhteisöjä, joissa jokainen arvostaa toisen työtä, tukee ja auttaa työkaveria. Ystäväni työskentelee yksikössä, jossa mitä ilmeisemmin tämä toteutuu. Toki haasteita on heilläkin ollut, mutta niistä on selvitty yhteistyöllä, rohkeudella ottaa esiin epäkohdat. Yksikössä muistetaan myös kiittää työkaveria, PosiPro on heillä otettu ilolla vastaan.

Työyhteisön merkitystä ei voi vähätellä. Omassa yksikössäni, jossa lähihoitajana työskentelen, on ollut haasteita enemmän kuin tarpeeksi. Toiminnan alkaessa, työpäivän jälkeen ei voinut kuin itkeä. Tämä on totta! Työ oli raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pikkuhiljaa aloimme hioutua työyhteisöksi, jolla oli yhteinen tavoite: hyvä ja turvallinen ympäristö niin asukkaille kuin henkilökunnallekin. Ilman muutamaa lähintä työkaveria, ystävää, en olisi tuosta myllystä selvinnyt. 

Nyt etätyötä tehdessäni tunnen ajoittain syyllisyyttä siitä, etten ole omassa työssäni vanhusten asumisyksikössä. Olen tavattoman ylpeä kaikista heistä, jotka jaksavat kaiken kiireen ja rajoitusten kanssa hoitaa ja hoivata meidän Eksoten asukkaita, potilaita ja asiakkaita.

Miten mennyt vuosi on vaikuttanut minun elämääni, entä sinun?


Voimmeko ammentaa menneestä vuodesta jotain hyvää? Olemmeko kenties edes hitusen vahvempia, olemmeko oppineet ajattelemaan asioita toisella tapaa, yksinkertaisemmin, ehkä rohkeammin? Miten sinun vuotesi on mennyt? Oletko ollut ahdistunut kaikista rajoituksista vai kenties, vaikka salaakin tyytyväinen, ettei tarvitse pyrähdellä paikasta toiseen ja aikatauluttaa päiviä ja viikkoja menojen ja harrastusten mukaan? Onko pysähtyminen kuitenkin ollut hyvä asia?

Mitä odotamme tulevalta keväältä ja tulevaisuudelta ylipäätään? Miltä tuntuu mennä kauppaan ja bussiin ilman kasvomaskia, liikkua vapaasti? Kuvittele se tunne, kun suosikkiesiintyjäsi nousee lavalle ja voit laulaa mukana yleisössä, ihan livenä! 

Minä odotan kevättä, kesää ja syksyäkin, miksei uutta talveakin. Odotan linnunlaulua, hiirenkorvia, leppoisia kesäöitä ja samettisia syksyn iltoja, talven narskuvia pakkaskelejä. Odotan ystävien tapaamista, halaamista, yhdessäoloa. Yksinkertaisia asioita, jotka tuovat sisältöä elämään. Odotan elämän kevättä. Minulla on Elämän nälkä!

Katja Laitinen
Lähihoitaja, pääluottamusmies Super



Share