Johdon blogissa: Oman näköistä hyvää elämää

Julkaistu: 3.3.2021 8:45
Päivitetty: 3.3.2021 8:48

Mielenterveyden ongelmiin liittyy yhä stigmaa eli häpeäleimaa, mutta se on vähentynyt. Monet tunnetut viihdealan ​ihmiset, poliitikot ja urheilijat ovat puhuneet julkisesti mielenterveysongelmistaan ja mielenterveyspalvelujen käytöstään. Usein mediassa näistä kertomuksista rakennetaan selviytymistarinoita. Selviytymistarinat voivat olla mielen ongelmien kanssa painiville rohkaisevia ja voimaannuttavia esimerkkejä: vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja avun hakeminen ei ole häpeällistä. 

Selviytymispuhe voi olla myös haitallista. Luodaan kuva, että mielen ongelmat ja psyykkiset sairaudet ovat jotakin poikkeuksellista, josta pitää selvitä ja palata normaaliin. Se voi aiheuttaa painetta parantua. Kaikille parantuminen ja paluu entiseen ei ole mahdollista. Voi riittää, että oppii selviämään arjestaan oireidensa kanssa ja elämään tyydyttävältä tuntuvaa arkea. Mielenterveys- ja päihdetyön perinteessä tätä alettiin jo 1960-luvulla kutsua toipumisorientaatioksi. Toipumisorientaatio on edelleen ajankohtainen toimintaideologia. Ammattilaisten rooli on tukea ihmisen yksilöllistä toipumisprosessia ja auttaa häntä kehittämään selviytymiskeinoja, joiden avulla elää mahdollisimman täysipainoista elämää. 

Normaali on epänormaalia


Puhe mielenterveysongelmista jakaa ihmiset edelleen normaaleihin ja epänormaaleihin: olemme terveitä tai sairaita. Todellisuudessa olemme kaikki jotakin siltä väliltä. Ainakin joka toinen länsimaissa asuva ihminen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden ongelman. Me kaikki koemme elämässämme kriisejä tai tapahtumia, jotka ainakin tilapäisesti haittaavat toimintakykyä ja aiheuttavat henkistä kärsimystä: läheisen kuoleman tai vakavan sairastumisen, työttömyyden, kipeän avioeron, taloudellisen vaikeuden, työuupumisen. Epänormaali onkin normaalia. 

Henkinen uupumus näyttää olevan tämän päivän ilmiö. Aikamme ilmiöitä ovat vahva kilpailuhenki, yksilökeskeisyys, itsensä toteuttamisen tärkeys ja jatkuvan muutoksen ihannointi. Moni kokee nämä vaatimuksina, joiden alle uupuu. 

Arjen uudelleen rakentaminen palvelulupauksemme ytimeen


Merkittävä osa mielen ongelmista voi ratketa keskustelun ja lyhyiden interventioiden avulla, kun avun saa oikea-aikaisesti ja nopeasti. Mielenterveysosaamista tulee parantaa kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ongelmia ei ratkota lisäämällä joka paikkaan erikoistuneita ammattihenkilöitä. Se on keino, jolla on yritetty ratkaista erilaisia hyvinvoinnin ongelmia koko hyvinvointivaltion olemassaolon ajan. Meillä on enemmän resursseja ja parhaimmin koulutettu ammattihenkilöstö kuin koskaan. Silti huudamme resurssipulaa ja ratkaisuksi esitetään yhä vain korkeasti koulutettujen ammattilaisten lisäämistä, muun muassa terapiatakuun muodossa. 

Hyvinvointi ja pahoinvointi – myös mielen hyvinvointi ja pahoinvointi – ovat asioita, jotka opitaan ja oppiminen jatkuu koko elämän. Kriiseissä ja mielen ongelmissa arki hajoaa. Ne asiat, jotka rytmittävät päivää ja pitävät elämän kasassa, vaikeutuvat tai häviävät. Jotkut meistä eivät ole koskaan saaneet oppia sitä, millaista on hyvä, ”tavallinen” arki. Lapsuuden kodin arki on ollut sekaisin vaikkapa vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Arjen (uudelleen) rakentaminen vaatii harjoittelua ja oppimista. 

Meidän ammattilaisten on nykyistä enemmän kiinnostuttava ihmisten ja perheiden arjesta vastaanottohuoneen ulkopuolella. Lisäksi tarvitsemme ammattilaisten rinnalle kokemusasiantuntijoita, vertaistukea ja järjestötoimijoita eli arjen asiantuntijoita. 

On oltava rohkeutta luopua asiantuntijavallasta ja oikeassa olemisen varmuudesta. 

Tiina Kirmanen, aikuisten monialaisten palvelujen johtaja, Eksote



Share